Virpi Asllani & Minna Huusari

Minna oli kulkenut monipäihderiippuvaisen, asunnottaman ystävänsä rinnalla. Päihteet toivat ystävälle, ”Matille”, mielen ongelmat mukanaan. Minna tuki ja auttoi häntä kohti toisenlaisesta mahdollisuutta elää. Ystävä pääsi hakemaan palveluasuntolaan, vähensi päihteitä, kohtasi läheisiään. Eräänä päivänä ”Matti” sai voimakkaan epilepsiakohtauksen ja kaatui kohtalokkaasti. Hän oli aiemmin antanut Minnalle tehtävän tuoda hänen tarinaansa julki, kun hänestä aika jättää. Hän toivoi, että muut eivät valitsisi tätä helvetillistä elämää, minkä päihteet hänelle toivat. Näin ”Matinkin” elämälle tulisi jokin tarkoitus. Minä, Virpi, olin kahlannut kymmenen vuotta masennuksen ja fyysisten sairauksien kera. Olin supersuorittaja, joka itse kaatoi itsensä mahdottoman alle. Peilasin minuuttani toisten ihmisten ja työtehtävieni kautta, mutta en arvostanut itseäni, elämäni tärkeintä ihmistä. Itsetuhoisuus vei minut usein psykiatriseen sairaalaan. Tämä, muuttunut persoonani ja alkoholin liikakäyttö, toivat ylitsepääsemättömiä ongelmat parisuhteeseen sekä lopulta avioeron kolmen lapseni isästä. Olin juuri eronnut ja alkanut toipumaan masennuksesta, kun tiemme kohtasivat Minnan kanssa kokemusasiantuntija koulutuksessa v.2016. Erilaisuudestaan huolimatta nämä kaksi tarinaamme täyttyivät samoista tunteista. Syntyi toive purkaa ja jakaa niitä ”KUN AINA EI OLE SANOJA” -valokuvien avulla. Minä toimin kameran takana, Minna tulkitsee tunteitamme kameran edessä. Kuviemme kautta olemme saaneet mahdollisuuden tuoda esille kipeitä, vaiettuja aiheita ja poistaa häpeää niistä. Saamme tuoda myös toivoa ja samaistumista.

 

Minna had walked alongside her friend, who was addicted to multiple substances and homeless. Substances brought mental problems to the friend, "Matti". Minna supported and helped him towards a different choice of lifestyle. A friend was able to apply to a serviced residence, cut down on intoxicants, and meet his loved ones. One day "Matti" had a strong epileptic fit and fell fatally. He had previously given Minna the task of bringing his story out when time to leave him. He wished others would not choose this hellish life, what the intoxicants brought him. In this way, "Matin's" life would have a purpose. I, Virpi, had waded through depression and physical illnesses for ten years. I was a super achiever and I threw myself under the impossible. I mirrored my minutes through other people and my work tasks, but I didn't appreciate myself, the most important person in my life. Suicidality often took me to a psychiatric hospital. This, my changed personality and excessive alcohol use, brought insurmountable problems to the relationship as well as eventually divorcing the father of my three children. I had just gotten divorced and was starting to recover from depression when our paths crossed With Minna, an expert by experience in training in 2016. Despite our differences, our two stories were filled with the same emotions. The desire to unpack and share those "WHEN THERE ARE ALWAYS NO WORDS" photos. I work behind the camera, and Minna interprets our feelings in front of the camera. Through our pictures, we have been allowed to bring out the painful, the silenced topics and remove shame from them. We also get to share hope and identification.